Kehitysvammaisten elämä on tällä hetkellä suurien myllerryksien vaikutusten keskellä tulevan soteuudistuksen johdosta ja myös tänä vaikeana aikana, koska on kysymys rahasta niin kuulee kaikenlaisia mielipiteitä kehitysvammaisten oikeudesta elää. Eräskin henkilö toi esille miten kehitysvammaiset ovat rasite yhteiskunnalle ja tämä suomalainen mieshenkilö olisi sitä mieltä, että jos lapsi syntyy kehitysvammaisena, hänellä pitäisi olla oikeus armokuolemaan.
Luonnollisesti tämän päätöksen tekisi jokin muu taho kuin kehitysvammainen itse. Tämä on minusta karmiva mielipide kaikessa kauheudessaan ja se tuo mieleen 30- ja 40-lukujen Saksan natsismin, jossa murhattiin kaikkien muiden ihmisten lisäksi myös kehitysvammaisia ja tähän osallistui myös lääkärit. Eikö ihmiskunta ole oppinut tästä hirvittävyydestä mitään?
Ne, jotka esittävät tuollaisia mielipiteitä, eivät ole sen parempia kuin natsitkaan aikanaan. Tämä osoittaa, miten yhteiskuntamme on kylmä mielipiteiltään ja kaikki mitataan rahassa ihmisarvon unohtuessa. Olen näitä mielipiteitä kuullut aikaisemminkin, kun henkilöt ovat esittäneet vanhuksien suhteen, jotka ovat ulkopuolisesta hoidosta täysin riippuvaisia ja he ovat sitä mieltä, että piikki takapuoleen ja näin elämä loppuu.
Myös eutanasia, joka nousi esille kansalaisaloitteen johdosta ja tulee eduskunnan käsittelyyn, on minusta asia, mikä pitäisi ehdottomasti hylätä, koska kenelläkään ihmisellä ei ole oikeutta suorittaa eutanasiaan liittyviä toimia eikä se kuulu lääkäreiden ja lääketieteen tehtäviin, koska heidän tehtävänä on ylläpitää elämää. Tästä on myös lyhyt matka siihen, että jokin taho voi päättää, että tietty ihmisryhmä voidaan poistaa surmaamalla siksi, kun he katsovat, että tämä ryhmä on yhteiskunnalle rasite.
Jos tämä laki tulisi voimaan, emme olisi sen parempia kuin natsit aikanaan. SIksi elämän kunnioittaminen on tärkeää ja meidän tulee turvata kehitysvammaisten elämä ja kunnioittaa heidän itsemääräämisoikeuttaan. Tämänhetkinen soteuudistus saattaa heikentää kehitysvammaisten oikeuksia ja seurauksena voi olla, että heidän palvelunsa heikentyy huomattavasti. Siksi kokonaisvastuu pitäisi säilyttää kunnilla ja siinä yhteydessä kunnat voivat käyttää yksityisiä palveluja kuten tähänkin asti mutta päävastuu säilyisi julkisella sektorilla.
Kehitysvammaiset eivät useinkaan pysty itse ilman tukea vaikuttamaan omiin asioihinsa ja näin ollen meidän olisi turvattava heille inhimilliset olosuhteet ja palvelujen toimivuus. Itse olen vaikeasti kehitysvammaisen lapsen isä ja olen siten tutustunut kehitysvammaisen tarpeisiin ja muihin keitysvammaisiin ja heidän tarpeisiinsa. Tyttäreni on tällä hetkellä 37-vuotias ja hän asuu Rinnekotisäätiön omistamassa palveluyksikössä, jossa hänellä on henkilökohtaiset kodinomaiset tilat olemassa. Näin ollen olen tyytyväinen tyttäreni olosuhteisiin ja hänen hoitoonsa liittyviin asioihin.
Olen itse kokenut, miten hän antaa myös minulle voimia ja iloa, kun näen miten hän suhtautuu myönteisesti elämään. Hän on todellinen päivänsäde. Siis kehitysvammaisilla on oikeus elämään ja meidän kaikkien pitäisi suhtautua hyväksyen se, että he ovat keskellämme ja tuovat oman osansa tähän meidän maailmaan, joka moninaisuudessaan rikastuttaa meitä kaikkia. Kaikki vihapuheet, joita on olemassa, jotka kohdentuvat vammaisiin tiettyjen ihmisten taholta, osoittaa vain sen, miten heillä ei ole omassa elämässään mitään arvoja ja elämää kunnioittavia ominaisuuksia ja se kertoo miten heidän elämänsä on pahasti vialla.
Tuollainen vihapuhe ei kuulu sivistyneeseen maailmaan, jossa korostetaan inhimillisiä elämänarvoja. Siksi rakentakaamme senkaltaista maailmaa, että meillä kaikilla on hyvä olla ja kunnioittakaamme toinen toisiamme vaikka olisimmekin erilaisia. Näissä mietteissä toivotan teille kaikille oikein hyvää kevään jatkoa.
Risto